ELOKUVAN ESITTELY

Miksi jotkut maailman merkittävimmät kansainväliset yritykset kääntävät absurdin turkmenistanilaisen propagandakirjan omalle kielelleen? Pyhän kirjan varjo paljastaa kansainvälisten yritysten moraalittomuuden niiden tehdessä yhteistyötä öjy- ja kaasurikkaan Turkmenistanin diktatuurin kanssa auttaen samalla kätkemään maan ihmisoikeus- ja sananvapausloukkauksia – Kaikki tämä yrityksen hyödyn ja ahneuden nimissä.

PYHÄN KIRJAN VARJO on tutkimusmatka kansainvälisten yritysten moraaliin ja öljy- ja kaasurikkaan Turkmenistanin diktatuuriin, jota isot kansainväliset yritykset peitellen auttavat pysymään pystyssä. Turkmenistanin diktaattori, Saparmurat Niazov, on kirjoittanut absurdin, Turkmenistanin kansan ihmisoikeuksia ja sananvapautta alistavan Ruhnama-propagandakirjan (=Sielun kirja), jota käännättämällä omalle kielelleen ja ylistämällä kansainväliset yritykset saavat multimiljoonadollaridiilejä Turkmenistanin kanssa.

Länsimaisten yritysten tuki auttaa Turkmenistania pitämään diktatuurinsa elinvoimaisena ja tukahduttamaan opposition ja toisinajattelijoiden äänet. Nyt kun Niyazov on kuollut, Ruhnaman vaikutus on säilynyt silti yhtä vahvana kuin ennenkin. Suuret kansainväliset yriitykset ovat jatkneet oman hyödyn tavoittelua mitä absurneimmin keinoin. Ruhnaman varjo kurottaa jopa Niyazovin haudan takaa kun uusi Turkmenistanin presidentti Gurbanguly Berdymuhammedov on jatkanut Niazovin viitoittamalla tiellä.

TAUSTAA

Turkmenistan on vanha neuvostotasavalta. Se oli Neuvostoliiton romahdukseen saakka suurvallan takapiha, josta Moskova pumppasi öljyä ja kaasua koko maan tarpeisiin. Kaspianmeren rannalla, Keski-Aasian läntisessä kolkassa sijaitseva alue itsenäistyi vuonna 1991 eli samaan aikaan kuin muutkin vanhan Neuvostoliiton reunatasavallat. Kun Baltian maat alkoivat rakentaa demokratiaa, Turkmenistanissa ja muissa Keski-Aasian entisissä neuvostotasavalloissa vallan ottivat voimakkaat yksivaltaiset presidentit. Turkmenistan sulkeutui kuoreensa. Saparmurat Niazov on hallinnut Turkmenistanissa maan itsenäistymisestä lähtien. Niazov kuoli 21. joulukuuta 2006.

Turkmenistanin presidentin Niazovin henkilöpalvonta oli poikkeusellisen suurta. Uutena presidenttinä toimii Niazovin aiempi ministeri ja poliittinen tukija Gurbanguly Berdymuhammedov, joka on nopeasti vahvistanut omaa henkilökulttiaan. Berdymuhammedov on jatkanut myös Niazovin luomaa propagandista Ruhnama-perinnettä, ja yritykset ovatkin jatkaneet kirjan kääntämistä omille kielilleen bisnesmahdollisuuksien toivossa. International Human Rights Watch järjestön mukaan Turkmenistanilaisten ihmis- ja sananvapausoikeuksia rikotaan jatkuvasti törkeällä tavalla.